Väreistä

Värivalintamme herättävät ehkä joissakin ihmetystä, eikä varmasti ole kaikkien mieleen. Itsekin olen ollut aikaisemmin melko puristi värien suhteen. Ja tavallaan olen edelleenkin sitä mieltä, että värit tulevat ensisijaisesti materiaalista. Välillä olen ollut lähes kaikkea maalaamista vastaan. Luonnolliset materiaalit ja niiden väritys on aina kaunista, eivätkä ne kaipaa ylimääräistä koristamista. Jos olisimme rakentaneet uuden talon, olisin todennäköisesti noudattanut siinä näitä periaatteita.

Miksi sitten nyt teemme kokonaan turkoosin huoneen, kirkkaankeltaisen keittiön ja mitä muuta vielä onkaan tulossa? En ihan suoraan osaa vastata, mutta koitan hieman avata värifilosifiaani.

Kaupunkisuunnittelun kautta olen alkanut lämmetä väreille. Minusta kaavoitustapa, jossa suuria alueita pakotetaan julkisivumateriaaleiltaan ja väreiltään samaksi, ei toimi. Jostain syystä yhtenäinen ympäristö on usein kaupunkisuunnittelun tavoitteena, vaikka oikeastaan kaupunkien perusolemus on olla vaihteleva, rikas, kerroksellinen ja jatkuvasti muuttuva. Historia saa aikaan luonnollista vaihtelua, mutta ongelmia syntyy kun alueita rakennetaan kerralla, samanlaiset rakennustavat tuottavat samanlaisia rakennuksia. Värit ovat siinä tapauksessa erinomainen keino tuottaa visuaalisesti rikasta ympäristöä, vaikka tyyli olisikin yhtenäinen. Yksi hieno esimerkki on minusta esim. Huvilakatu Helsingissä. En sano, että kaikkialla pitäisi olla värikästä, mutta jos ei vaihtelua muuten synny niin mielummin polykrominen kuin monotoninen.

91ba5d1291aee4ac0fb0cae909e27cb8

Toinen asia mistä haluaisin päästä eroon, on ylimääräinen vakavuus ja totisuus. Sillekin on toki oma paikkansa, mutta jos elinympäristö voi saada aikaan hyvää mieltä ja positiivisuutta, en näe siinä kovinkaan paljon huonoja puolia. Haluan kuitenkin täsmentää, että hyväntuulinen on eri asia kuin hauska tai vitsikäs. Kauneus, hyvä suunnittelu ja oivaltavat detaljit saavat jo itsessään katsojan hymyilemään. Tässä on yksi esimerkki siitä, mitä tarkoitan hyväntuulisella designilla. Hyväntuulisuus tulee tässä siitä, että ”ongelma” on käännetty vahvuudeksi. Tuollainen suhtautuminen kuvastaa  positiivista elämänasennetta, asioista nähdään niiden hyvät ominaisuudet ongelmien sijaan. Vanha viisaus sanoo, että jos et voi hävittää ongelmaa, korosta sitä. Ei se tietysti aina toimi, mutta tuo on sellainen rajapinta, josta hyvin usein löytyy myös jotain uutta.

tumblr_l3t0vj1DBk1qz4wkro1_500

Kolmas asia, jota vastaan haluan taistella, on tylsyys ja mitäänsanomattomuus. Asioissa täytyy olla vähän särmää, rosoa ja persoonallisuutta. Mielummin jotain, kuin ei mitään. Varovaisuus johtaa harvoin mihinkään uuteen. Tosin meidän kodissamme kirkkaat värit eivät ole mikään uusi juttu. Kaapistojen takaa löytyi vanhaa maalipintaa, joka on itseasiassa sävyltään todella lähellä sitä mikä keittiökalusteisiimme on tulossa.

Olettaisin, että keittiömme on ollut 60-70 -luvulla kokonaan kirkkaankeltainen, jalkalistat ovat olleet punaiset ja muistelisin jossakin kuvassa nähneeni myös tummansiniset keittiönkaapit. Siihen verrattuna melko hillityillä väreillä mennään.

_MG_2513-web.jpg

Viimeinen maalauskokeilu

Tänään oli viimeisen maalauskokeen aika. Tai ei oikeastaan edes kokeen vaan maalasin ihan oikeasti ensimmäisen seinän, mutta nyt vasta alkaa todella saada käsitystä sävystä. Maalit on jo ostettu koko huoneeseen, mutta ainakin periaatteessa vielä on jonkinlainen mahdollisuus tehdä muutoksia. Maalaamme siis kaikkien sisustusoppaiden vastaisesti kaikki seinät melko tummalla värillä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ”tehosteseinien” aika on jo ohi. Varsinkin vaaleanharmaa tehosteseinä valkoisessa huoneessa… Kaikki ei ole kuitenkaan mustavalkoista ja olen kyllä nähnyt myös hienoja toteutuksia. Ylipäätänsä olen sitä mieltä, että hyvä suunnittelu ja näkemys ylittää kaikki rajat.

No, en nyt sano ainakaan vielä, että meidän tapauksessa olisi kyse siitä. Suoraan sanottuna en tiedä yhtään minkälainen lopputuloksesta on tulossa. On siitä minulla jonkinlainen visio, mutta muuten aika paljon intuitioon luottamalla mennään.

Niin siitä maalauskokeesta. Olen hieman epäileväinen tuleeko väristä liian kirkas tai vaalea. Märkänä maali näyttää minusta aivan liian vaalealta, mutta kuivuttuaan se hieman tummenee, erityisesti toisen kerroksen jälkeen. Toisaalta myös valkoiset seinät ympärillä vaalentavat vaikutelmaa, joten voi olla että tässäkin asiassa huoli on turha. Näin iltahämyssä väri näyttää juuri oikealta ja valossa se saakin hieman hehkua.

Minua ilahduttaa jo nyt eräs näkymä, joka liittyy tähän väriin. Keittiön rungoista ja ovista on tulossa melko räikeän keltaisen, väri on katsottu yhteen juuri tämän seinän sävyn kanssa. Ruokailupöydästä näkee keltaisen keittiön samaan aikaan taustalla olevasta oviaukosta olohuoneen, jossa tällä seinällä tulee olemaan piano ja vielä valitsematon maalaus.. 🙂 Tuosta näkymästä tulen aivan varmasti ottamaan kuvan heti kun se on mahdollista.

_IMG_2457-web

 

Kattoa maalaamassa

Pintatöitä on mukava tehdä. Se tarkoittaa että loppusuoralla ollaan. Työvaiheena se on myös mukavaa vaihtelua pitkään kestäneen lattiaurakan jälkeen. Lisäksi edistyminen on tässä vaiheessa nopeaa.

Ennen kuin aloitan hiomaan ja maalaamaan seiniä, on hyvä väli maalata sisäkatto. Koko alakerrassa eteistä ja vessaa lukuunottamatta on/oli valkoiseksi maalatut haltex-levyt. Alla on kuitenkin alkuperäinen helmipanelointi, joka ainakin olohuoneessa oli maalattu ehkä epämääräisimmän värisellä öljymaalilla mitä muistan nähneeni. Jotain vihertävän likaisen beigeä. Likainen se toki oli ihan oikeastikin. Pesin katon Kiiruna-maalinpesuaineella, huuhteluvesi oli aika mustaa..

Olen nyt maalannut katon kahteen kertaan Uulan valkoisella sisäpohjamaalilla. Peittävyys ei ole mikään äärimmäisen hyvä, joten vielä täytyy ainakin kertaalleen maalata. Minusta siveltimellä maalatut pinnat ovat todella kauniita, joten ehdottomasti halusin katonkin maalata niin. Ensimmäisen kerroksen vedin jatkovarren kanssa lattialta, mikä oli suhteellisen helppoa ja nopeaa. Toisen kerroksen maalasin tikkailta, koska luulin että kaksi se jäisi lopulliseksi pinnaksi ja halusin tehdä sen hieman tarkemmin. Jonkin verran  raskaampaa se on ja viimeisten paneelien kohdalla alkoi olla jo melko väsynyt. Sama urakka on kuitenkin tiedossa vielä ainakin kerran.

Maalaaminen on kuitenkin palkitsevaa, pidän katosta jo nyt erittäin paljon. Se on siisti, mutta näyttää edelleen vanhalta, että se kuuluu juuri tähän taloon. Henki on säilynyt. Sama juttu kuin lattiankin kanssa, onneksi tehtiin. Kaikki se aika mikä tähän on kulunut, on ollut sen arvoista.

Ps. Pelkäsin, että paperointi poistaa lattialankkujen narinan. Ei onneksi poistanut. En voi ymmärtää miten joku voi olla pitämättä tuosta! Huomaan monesti vain käveleväni huonetta ympäri ja kuuntelevan lattian ääniä.

Tilannepäivitystä

Jonkin aikaa on jo vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Mitään uutta kirjoitettavaa ei ole juurikaan ollut. Lattian takaisinlaittaminen on hidasta. Yksi lankku kerrallaan olen puhdistanut maalinkaapimella pontit, hionut dremelillä valkeat kitit pois, sen jälkeen isommalla koneella käyttöpinnan. Tarkoituksella olen hionut mahdollisimman vähän, jotta pinnasta ei tule liian tasaista. Ainoastaan sen verran, että vanhat liimat ja lakat lähtee pois. Aluksi käytin kärkihiomakonetta, joka poistaa materiaalia todella vähän. Tuskastuin kuitenkin sen hitauteen. Tasohiomakone sen sijaan on juuri sopiva kone tähän hommaan, varsinkin säädettävällä teholla. Kokonaisuudessaan yhden lankun käsittelyssä kestää sen verran, että arki-iltoina ehtii vain yhden tai kaksi lankkua saada paikoilleen, vapaapäivinä pari enemmän. Lankkuja on yhteensä 36 kpl, joten se selittää kuukauden hiljaiselon blogissa.

Päätin lisäksi säästää vanhat naulat. Sinänsä niissä ei varsinaisesti mitään erityistä ollut, tehdasvalmisteisia nauloja, mutta toisaalta käyttämätön naula näyttää käyttämättömältä. Ja lisäksi tuntuisi tyhmältä heittää monta kiloa metallia pois ja ostaa tilalle uutta. Jonkinlainen kaiku tuli myös lapsuudesta. Omiin rakenteluprojekteihin saimme käyttöön  vanhoja vääntyneitä nauloja, kunhan vain suoristimme ne. Vanhat naulat tuli siis tässäkin tapauksessa uusiokäyttöön.

Kaikesta huolimatta tämäkin työvaihe lähestyy loppuaan. Nyt lankkuja on jäljellä enää kolme ja on voinut aloittaa valmistelemaan jo seuraavia työvaiheita. Kipsilevyt ja tasoitteet on hankittu seinien alaosien korjaamista varten. Maaleja on mietitty tässä pitkin matkaa ja tänään ostimme litran purkin kokeeksi tummanturkoosia Uulan Intoa. Ajatuksena on maalata koko huone aika tummalla himmeällä maalilla. Vielä on hieman auki, tuleeko listat valkoisella vai seinien värillä. Samoin villeimmissä visioissa myös katto on maalattu tummaksi. Sen joutuu kuitenkin joka tapauksessa pohjamaalaamaan, joten hyvänä testinä on valkoinen pohjamaali. Mikäli se tuntuu hyvältä, jätetään se valkoiseksi.

Listat on lähestulkoon valittu, niitä vaan ei ole vielä raaskinut tilata Domus Classicalta lähes satasen toimituskulujen vuoksi. Katsellaan vielä hieman vaihtoehtoja löytyisikö niitä jostain lähempää.

Keittiöstä sen verran, että nyt on puuseppä valittu. Ei ole vielä tosin ilmoitettu hänelle sitä. Allas on mietityttänyt hieman. RST-allas olisi ikuinen ja varmasti kestävä. Se sopisi minusta keittiön henkeen. Mutta messinkisen hanan yhdistäminen ei oikein tunnu hyvältä, tai ainakaan sellaisiin malleihin, jossa hana tulee altaan päältä, mikä olisi kuitenkin puutason kanssa järkevämpi kuin se, että hana lähtee suoraan tasosta. Tästä johtuen olemme alkaneet kallistua komposiittialtaaseen. Musta allas näyttäisi hyvältä tammisen tason ja messinkihanan kanssa. Nyt löytyi Frankelta vielä sopivan yksinkertainen malli. Keittiökin alkaa siis olemaan pikkuhiljaa kasassa.

_MG_2426-web.jpgMaalin testausta, lattiakin alkaa valmistumaan.

_MG_2419-web.jpg

PP001_114.0204.651