Hei, meillä on valot!

On kulunut jo puolitoista vuotta siitä, kun aloittelimme keittiöremonttia. Ensimmäisten työvaiheiden joukossa oli katon halltex-levyjen poistaminen. Samassa yhteydessä lähti katosta kaikki valaisimet. Kesällä on valoisaa, joten asia ei paljon mieltä vaivannut. Sitten tuli syksy, ja sitten talvi. Keittiössä olen  muutenkin talvisin pitänyt kirkasvalolamppua, joten se toimi myös yleisvalona. Suoraan sivusta tai hieman alaviistosta tuleva valo on aika häiritsevää, eikä oikeastaan edes valaise sitä, mihin valoa tarvitsee. Työtasoa, ruokapöytää jne. Talvesta kuitenkin selvittiin ja alkoi tulla taas luonnonvaloa, joten asialla ei jälleen tuntunut olevan mitään kiirettä. Kunnes kesälomat loppuivat, ilmat alkoivat viiletä ja puiden lehdet muuttua yhä enemmän keltaisen ja punaisen sävyisiksi. Nyt tälle asialle täytyy tehdä jotakin.

Parastahan tässä on se, että valaisimet ovat riippuneet katosta jo ainakin vuoden. Niistä puutui enää sähköt. Olkkarinkin sähkötyöt tehnyt sähkömies suostui tulemaan vielä takaisin ja sai valaisimille ja katkaisijoille vedettyä sähköt ja pari muutakin pientä juttua yhdessä illassa. Nyt meillä sitten on keittiössä ihan oikeat valot, ylhäältä alaspäin tuleva, miellyttävä, häikäisemätön valo. Ihminen osaa tarvittaessa olla onnellinen hyvinkin pienistä asioista.

Erityisen hienoa oli vihdoinkin nähdä miten keittiön työtason valaistus toimii. Ja sehän toimii juuri niin kuin oli tarkoituskin. Työskentelyvaloa tulee hyvin ja valaistus näyttää kivalta. Katosta riippuva Hayn 30 degree -valaisin tulee ruokapöydän päälle ja saa kaveriksi vielä ainakin toisen samanlaisen, riippuen miltä keittiö alkaa näyttämään kunhan uusi ruokapöytämme saapuu.

Keittiön listoitus jäi vaiheeseen, koska takaseinän listan taakse tuli työtason valaisimien johdotukset. Nyt listojakin voi taas jatkaa. Olkkarin puolellakin vanhan ”tarjoiluaukon” taustapuolen voi nyt levyttää ja tehdä valmiiksi, koska sen sisään jäävä pistorasia on nyt kytketty.

_MG_4024-web_MG_4017-web

Hiontapölyä

Katto on viimeinkin valmis. Kolmas maalauskerta riitti, nyt pinta on riittävän tasainen. Rapsutin siis aluksi maalinkaapimella irtoavan maalin pois, ja maalasin suoraan Uulan sävyttämättomällä sisäpohjamaalilla kolme kertaa. En siis hionut tai tasoittanut paneeleita ollenkaan. Katossa näkyvät vanhat naulankannat, maalipintojen lohkeamat ja muut rosot, mikä tekee siitä minusta elävän näköisen ja kertoo talon historiasta. Pinta on täysin himmeä, välillä vaikuttaa siltä että siinä saisi olla hieman kiiltoa, mutta luulen että se on juuri sopiva kunhan seinätkin saa maalattua ja kalusteet tulee paikoilleen.

_MG_2444-web

Seiniäkin olen päässyt jo hiomaan. Se ei ole mitään lempipuuhaani. Pölyä tulee joka paikkaan, vaikka oviaukkoja on muovitettu ja ikkunat on auki. Tässä naapurihuoneen kirjahylly, joka on nyt kuorrutettu, kuten koko muukin talo, tuolla valkoisella tomulla jota saa yskiä taas monta päivää hengityssuojaimesta huolimatta.


Hiomisen jälkeen on tosin juhlallinen hetki kun pääsee taas maalaamaan  Huone alkaa saada lopullisen asunsa ja on enää pieniä viimeistelytöitä vaille valmis.

ABB:n rumat valkoiset sähkökalusteet saavat lähteä. Aluksi mietimme tilalle Renova-sarjan muovisia, mutta perinteisemmän mallisia kalusteita, mutta niiden muotoilussa on jotain häiritsevää. Hintaero Domus Classican bakelliittisiin on sen verran pieni että päädyimme kuitenkin niihin, vaikka aluksi hinta tuntui turhan kovalta. Upotettavat olisi kauniimpia, mutta kun väliseinissä on ponttilautaverhoys levyjen alla, tuntuisi turhan hankalalta lähteä niihin rasioita upottamaan. Suurin osa sähkövedoista on kuitenkin pintavetoina, joten kaikki kalusteetkin tulevat pintaan. Ensi viikolla täytyisikin jo löytää sähkömies.