Työkaluiloa

On ihme, etten ole kahden vuoden remontin aikana kirjoittanut yhtään postausta työkaluista. Jokainen remonttia elämänsä aikana itse tehnyt varmasti allekirjoittaa tämän: vääränlaisilla tai huonoilla työkaluilla remontin tekeminen on yhtä tuskaa.

Remonttikuluistamme kohtalainen siivu on mennyt työkalujen ja tarvikkeiden hankintaan, sillä entuudestaan niiden valikoima oli pienehkö: pikkuinen ruuvinväännin, Dremel ja epämääräinen kasa ruuvimeisseleitä. Remontin aikana on tullut hankittua mm. katkaisusirkkeli, monitoimityökalu, akkuporakone, sorkkarauta, poranteriä, isompi sorkkarauta, pensseleitä, tapettiharja, maalausteloja, maalinkaapimia, maalivispilä, hiomapaperia (paljon), mittanauhoja, a-tikkaat + millon mitäkin. Lisäksi edellinen asukas jätti meille työmaaimurin, höylän, pistosahan, käsisirkkelin, hiomakoneen ja yläjyrsimen, joista osa olisi pitänyt joka tapauksessa hankkia. Työkaluja onkin kertynyt jo yksi kirjahyllyllinen, vaikkei siinä taida olla edes kaikki. Silti lähes aina kun siirtyy tekemään jotakin uutta työvaihetta, huomaa ettei työskentely jostain syystä oikein tahdo sujua, kunnes tajuaa, että yrittää taas tehdä jotakin jollakin mihin sitä ei todellakaan ole tarkoitettu.

Jouduin avaamaan yläkerran lattiaa piipun ympäriltä, koska siinä olevat puurakenteet täytyy siirtää 100 mm päähän tiilen ulkopinnasta. Nyt ne ovat osin 50 mm päässä. Lisäksi pönttöuunin päällä oleva piipun liittymä täytyy rapata, jotta siitä tulee tiivis. Koska yläkerrassa on ihan siisti mäntylankkulattia, en halua tuhota sitä yhtään enempää kuin on pakko. Ajatuksena on katkaista lankut piipun ympäriltä ja korjata se ns. friisilankuilla, eli piippua kiertävällä lankulla, tai tässä tapauksessa kahdella, koska lattiaa täytyi avata sen verran paljon. Irroitin ensimmäisen lankun palasen monitoimityökalulla, jonka jälkeen näki missä lattianiskat menevät ja uskalsi ajaa pistosahalla. Sirkkeli olisi ehkä ollut nopeampi, mutta koska en tiennyt mitä kaikkea lattian alla menee, pistosaha tuntui vähemmän brutaalilta ja helpommin hallittavalta. Lopulta lattiassa oli aukko.

_MG_3960-web.jpg

Koko asia on painanut mieltäni jo jonkin aikaa, sillä pelkäsin sitä, että piipun vierestä menee pitkät, seinästä seinään kulkevat kantavat palkit, joiden siirtäminen, katkaiseminen tai oikeastaan mikä tahansa muukin kuulostaa hirvittävältä. Ei pelkästään työmäärän vuoksi, vaan koska ylipäätänsä kantaviin rakenteisiin kajoaminen on vanhassa talossa hieman kyseenalaista ja oikeastaan myös luvanvaraista. Lisäksi se olisi tarkoittanut käytännössä koko yläkerran menemistä remonttiin. Helpotuksekseni huomasin, että liian lähellä kulkevat palkit ovat piippua kiertäviä välipalkkeja, jotka kannattelevat ainostaan lattialankkuja. Lisäksi ne ovat sen verran lyhyitä, että avaamalla lattiaa kahden 145 mm lankun leveyden verran, niihin pitäisi päästä käsiksi. Kaksi lankkua vaikutti vielä ihan siistiltä ja mahdolliselta korjaukselta.

_MG_4040-web.jpgFriisilankkujen mallailua. Tarkoituksena on korjata aukko kahdella lankkurivillä. Kulma sahataan jiiriin. Lankkujen kiinnitykseen täytyy keksiä luovia ratkaisuja. 

Seuraava ongelma oli kuitenkin se, että millä ihmeellä saan nuo lankut irti tilassa, johon juuri ja juuri mahtuu käsi. Lankut oli paksuilla vanhoilla nauloilla kiinni viereisissä palkeissa, sekä myös alakerran helmipaneeleissa (tai ehkä ennemminkin toisinpäin) alapuolelta naulattuna. Ainoa mahdollisuus olisi katkaista naulat, mutta miten? Sattumalta muurari oli tulossa käymään naapurissa, joten pyysin hänet samalla vilkaisemaan tätä meidän avattua lattiaa. Hän ehdotti että nauloja voisi kokeilla katkaista puukkosahalla, jollainen löytyi häneltä auton takakontista ja sain ystävällisesti lainata kyseistä menopeliä. Metalliterällä paksutkin naulat napsahti hetkessä poikki. Aivan mahtava työkalu! Puukkosahaa kutsutaan joskus myös rosvosahaksi, olen ennen aina nauranut nimitykselle, mutta enää en sitä ihmettele. Tuolla pääsee hetkessä vaikka seinästä läpi!

Paneelit sen sijaan sai irti monitoimityökalulla, jonka terän sai helposti työnnettyä lankun ja paneelin väliin ja naulat poikki. Terän sai käännettyä vieläpä sellaiseen asentoon, että työ sujui ihan normaalilta tuntuvassa asennossa. Yhteen naulaan ei mikään työkalu kuitenkaan yltänyt. Olisi niihin varmasti ollut pidempiä teriä saatavilla, mutta malttamattomana päädyin katkaisemaan sen ns. perinteisesti, eli aivan väärillä työkaluilla ja aivan väärällä tavalla. Irroitin metallikäsisahasta terän ja pelkällä terällä sahasin aivan mahdottomassa asennossa kädet veressä vähintään puoli tuntia, jotta sain tuon yhden naulan poikki. Mitä tästä opin. Oikeilla työkaluilla remontin tekeminen sujuu ja on jopa mukavaa, väärillä ei. Näin se vain on.

_MG_4034-web.jpgReikä lattiassa ja siirrettävä lankku irroitettuna.

Joka kerta kun olen ostanut jonkun kalliin uuden vempeleen, olen tuntenut siitä hieman syyllisyyttä. Ehkä sen vuoksi, että uusien juttujen ostaminen on minusta kivaa. Ehkä sen takia, että en ole aina varma onko hankinta oikeasti tarpeellinen. Ja tietysti sen takia, että siihen kuluu paljon rahaa, jolle olisi varmasti muutakin käyttöä.

Virheostoksiakin on toki tullut. Ensimmäinen hankkimani sorkkarauta oli auttamatta liian pieni lattialankkujen irroittamiseen. Työergonomia oli hirveää ja rasitti selkää. Ostin heti perään isomman ja työ muuttui taas paljon helpommaksi. Pienemmälle sorkkaraudalle on tosin ollut myöhemmin runsaasti muuta käyttöä. Lankkujen irroittamisen aikoihin ostin heräteostoksena puupölkkyjen katkaisuun tarkoitetun rautakiilan. Se osoittautui aika kömpelöksi käyttää ja ostos on kieltämättä jäänyt harmittamaan.

Muuten kaikki on ollut oikeasti tarpeen, jopa välttämätöntä. Pienestä ruuvinvääntimestä oli jatkuvasti akku lopussa, mikä hidasti huomattavasti työntekoa. Siinä ei myöskään riittänyt vääntö isompiin ruuveihin, mitä tässä talossa on käytetty paljon. Uusi akkuporakone on mukava käyttää ja olen todella tyytyväinen, että tuli ostettua hyvä sellainen, eikä halvinta mitä kaupasta saa. Ilman sirkkeliä listojen tekeminen on käytännössä mahdotonta. Monitoimityökalukin on lunastanut paikkansa, erityisesti tuossa viimeisimmässä hommassa. En keksi oikein mitään muuta keinoa millä tuollaisen homman olisi saanut tehtyä. Myös aiemmin hankkimani Dremel on ollut ehdoton mm. pienten kolojen tekemisessä listoihin, lattialankkujen hiomisessa yms. Kulmahiomakonetta eli rälläkkää en omista, mutta dremeliin saa pikkuisen katkaisulaikan, jolla on tähän mennessä pärjännyt.

Tässä elämäntilanteessa jokainen asia, joka säästää aikaa ja/tai hermoja on kullanarvoinen. Remontoidessa molempia saa tuhlattua yllin kyllin, erityisesti vääränlaisilla välineillä. Rohkaisuna siis kaikille, jotka tyhjentävät remonttikassaa uusiin leluihin, älkää murehtiko, teette vain palveluksen itsellenne ja muille.

Mitä saa aikaan viikossa

Välillä on ollut päiviä, jolloin remppasaldoksi on jäänyt yhden pensselin ostaminen rautakaupasta. Ja niitä on edelleen. Teoreettinen maksimi remonttiajalle arki-iltoina on 4 tuntia. Välillä on kuitenkin pakko käydä hakemassa tavaraa. Itseasiassa joskus tuntuu siltä, että suurin osa ajasta menee nimenomaan asioiden kantamiseen paikasta toiseen. Rautakauppareissuun menee helposti tunti tai pari, varsinkin kun tulee tosiaan seilattua hyllyjen välejä yrittäen samalla miettiä mitä kaikkea muuta tarvitsee, jotta ei tarvitsisi tulla takaisin heti huomenna. Jos tulee syötyä päivällistä (mikä usein tarkoittaa tässä tilanteessa vohveliraudalla lämmitettyä jotakin), käytännössä aikaa jää 1-3 tuntia.

Ei ole ihme, että välillä tuntuu, ettei mikään oikein edisty. Silti kun katsoo vaikka tilannetta viikko sitten ja vertaa nykyhetkeen, niin paljon on tapahtunut. Lattia on saatu eristettyä, ilmansulkupaperi on asennettu ja lähes kaikki lankut hiottu ja paikoillaan.

Tästä viikko eteenpäin, niin keittiökalusteet pitäisi olla asennettuna, osa seinistä maalattu, keittiökalusteisiin liittyvät sähkötyöt tehty, mahdollisesti myös vesi- ja viemärikytkennät.

_MG_2889-web
Keittiön lattia alkaa palautumaan takaisin.

Keittiön taustaseinään tilasin Kymin Palokärjeltä Kalmarsands Oljefabrikin pellavaöljymaalia. Väri on tumman harmaa NCS S 6500-N. Tarkoitus oli testata ensin sävyä, mutta kun Uulan sisäöljymaalia ei pysty sävyttämään noin tummaksi, eikä muuta sopivaa maalia paikallisesta rautakaupasta löytynyt, päätin tilata maalin netistä. Toki sitä voi edelleen testata, mutta toimitusaikojen vuoksi ei kovin montaa purkkia viitsisi tilailla. Toivotaan siis että sävy toimii. Tumma sävymaailma jatkuu keittiössäkin, mikä korostaa entisestään keltaisia keittiökalusteita. Vähän kieltämättä jännittää, miltä lopputulos tulee näyttämään. Ainakaan se ei ole tylsä.

tempcolorimg-19
Keittiön seinien väri. NCS S 6500-N

Kaikki alkoi taas alusta

_MG_2770-web

Tilanne näyttää suurinpiirtein samalta kuin puoli vuotta sitten, vain tavarat ovat vaihtaneet paikkoja. Remonttihuoneesta tuli olohuone. Takkahuoneesta keittiö. Keittiöstä remonttihuone.

Keittiötä tehdään nyt vauhdilla eteenpäin, sen vuoksi kirjoittaminen on taas jäänyt hieman vähemmälle. Kalusteet tulevat kesäkuun alussa, koneet odottavat jo olohuoneessa, hana tuli jo aikoja sitten, lamput ja osa sähkökalusteista on jo ostettu. Keittiöön tulee samanlaiset valokatkaisijat kuin olkkariinkin, eli THPG:n mustat bakelliittiset pintakytkimet.

Lattia on jo lähes kokonaan avattu, vanhat kiintokalusteet purettu, katosta tiputettu halltexit alas. Näistä olen kuitenkin kirjoittanut jo olkkarin kohdalla sen verran, että keskityn tällä kertaa johonkin muuhun, kuten siihen, minkälainen keittiöstä on tulossa?

Helpoin on aloittaa kalusteista, koska ne on oikeasti suunniteltukin. Keittiö tulee yhdelle n. 4,6 metriä pitkälle seinustalle I-mallisena. Yläkaappeja tai liesituuletinta ei ole. Kuivauskaappi on meillä aina ollut käytännössä vain astioiden säilytystilana ja täyttynyt yleensä vain epämääräisestä roinasta, jolle ei ole keksitty muutakaan paikkaa. Yleensä tulee tiskattua käsin vain suurempia kattiloita, jotka mielummin kuivaa keittiöpyyhkeellä suoraan omalle paikalleen, kuin nostaa kuivauskaappiin. Lisäksi olemme eläneet nyt puoli vuotta ilman tiskikonetta, joten käsin tiskaamiseen ei ole vähään aikaan hirveätä hinkua sen jälkeen kun taloon saadaan astianpesukone. Kuivauskaapista luopuminen ei siis ollut vaikea päätös, vaikka monien mielestä se onkin parhaita suomalaisia keksintöjä.

Liesituuletin sen sijaan mietitytti hieman enemmän. Käytännössä oli aika selvää, että hormiin liitettävää tuuletinta ei tule, jos keittiön paikkaa siirretään. Vaihtoehtona oli kuitenkin aktiivihiili-liesituuletin. Lähes kaikissa keittiöissä, joissa olen ruokaa tehnyt, liesituuletin on ollut liian tehoton, jotta sillä saisi oikeasti käryt poistettua. Hirveä ääni kuuluu, mutta mitään ei tapahdu. Käsitykseni mukaan nuo aktiivihiilikoneet ovat hieman tehottomampia kuin hormiin kytketyt, joten lopulta tämäkin päätös oli aika helppo. Itse konetta en muutenkaan olisi jäänyt kaipaamaan. Yleensä ne ovat sillä korkeudella, että vain hankaloittavat ruoanlaittoa ja harvemmin ne kovin kauniitakaan ovat. Keittiön tuuletus toimii siis perinteiseen tapaan avaamalla ikkunat.

Yläkaappien ja liesituulettimen pois jättäminen mahdollistaa sen, että keittiön taustalle tulee suuri yhtenäinen seinäpinta ja katosta roikkuvat työpöydän kohdevalaisimet. Seinä maalataan pellavaöljymaalilla, joka kestää hyvin pyyhkimistäkin. Väri tulee olemaan tumma harmaa, tarkkaa sävyä ei olla vielä valittu.

Viime viikolla kävimme puusepänverstaalla (Taipuu Woodworks) katsomassa miten työ etenee. Rungot ja ovet alkavat olla valmiita ja suurin osa maalattukin jo. Rungot ovat mäntyä, ovet ja muut kulutukselle alttiimmat osat koivua, taso valkotammea. Ovet ja rungon näkyvät osat ovat keltaisia, sisukset jää puunväriseksi ja ne öljyvahataan. Taso tehdään jykevistä n. 45 mm paksuista säleistä, jotka ladotaan kalanruotokuvioon (tai no ihan niin helppoa se ei kuulemma ole, vaan tapitetaan ensin joka suuntaan). Siihenkin tulee öljy pintaan. Oviin tulee tammesta sorvatut vetimet ja messinkiset lehtisaranat. Vetolaatikot on myös kokopuisia, ns. liukupohjalaatikoita. Koko keittiö perustuu siihen, että osat ovat kestäviä, huollettavia ja patinoituu kauniisti.

_MG_2754-web
Keittiön työtaso tehdään massiivitammesta.

_MG_2756-web
Alakaappien rungot alkavat olla valmiita.

_MG_2759-web
Perinteiset peiliovet, messinkiset lehtisaranat upotetaan siististi oveen. 

Välivalmistuminen

Remontti seisahtui hetkeksi, jotta saimme vietettyä 4-vuotissynttäreitä. Siivosimme pölyt, suojamuovit ja työkalut hetkeksi pois ja laitoimme tavaroita paikoilleen. Lattia oikeastaan näyttää aika valmiilta jo nyt! Ei olisi ihan mahdoton ajatus jättää sitä tuollaiseksi. Kun listat laittaisi paikoilleen, seinät maalaisi ja muuten kaikki olisi kunnossa, niin lattian pieni rustiikkisuus voisi toimia oikein hyvin. Oikeastaan pidän puunvärisestä lattiasta jopa maalattua enemmän ja oikeastaan viereisen huoneen uusittavan lattian yhdistäminen vanhaan olisi aika kiehtovaa. Toisessa huoneessa on siis lattiana luja-levy tai vastaava, joka on tarkoituksena vaihtaa Domus Classican kuusilankkuihin. Toisaalta kävin juuri eräässä kodissa, jossa oli lähes samalla sävyllä maalattu lautalattia kuin meidän sunnittelemamme ja sekin oli kyllä todella viehättävä.  No, katsotaan, ehkä tämän asian kanssa ei kannata kiirehtiä, maalata voi kyllä myöhemminkin.

Tuosta toisesta huoneesta sen verran, että nyt kun olohuone on ollut jonkin aikaa käytössä, olikin sopiva väli purkaa sieltä edellisen asukkaan rakentama makuuhuoneen sängynpääty ja kaapistot pois, jotta saamme siitä tehtyä väliaikaisen olohuoneen. Tähän saakka se on ollut lähinnä huonekaluvarasto. Purkamisessa olikin hommaa, sillä se oli rakennettu enemmän kuin huolellisesti. Sängynpääty oli seinässä kiinni 22:lla 5 tuuman ruuvilla. Kaikki näkyvät ruuvit oli upotettu ja viimeistelty puisella tulpalla. Jos koko talo olisi joskus romahtanut niin pystyyn olisi jäänyt piippu ja sängynpääty! Halusin kuitenkin purkaa kaiken ehjänä, jotta mm. siskonpaneeleja, ovia yms. voisi käyttää uudelleen. Runkona käytetyistä 2×2 soiroista taas voisi tehdä kellariin hyllyjä tms.

Lopulta sain kuitenkin purkuhommat valmiiksi ja nyt voisi pikkuhiljaa siirtyä taas jatkamaan tuota alkuperäistä projektia ja alkaa irroittamaan lattialankkuja. Hieman touhu epäilyttää, sillä missään nimessä en halua tuhota lattiaa.

Toinen asia, johon en ole vielä jaksanut oikein paneutua on katto. Halltexien alla on helmipaneeli, jotka pitäisi kai olla ihan hyvässä kunnossa. Katon maalaamisesta olen kuullut kauhutarinoita, mutta kai siitäkin ainakin kerran elämässä selviää. Halltexit on laitettu aikoinaan laitettu suoraan kattolistan kylkeen irroittamatta niitä, joten voi olla, että nekin paljastuu ihan käytettäväksi hiomisen ja maalaamisen jälkeen.

_mg_2311-webVäliaikainen synttärisisustus remontin keskellä.