Toukokuu tuli

_MG_3615-web

Aika se vaan jaksaa mennä eteenpäin, vaikka tässä olisi kaikenlaista. Nyt on siis jo toukokuu, nykyään se tulee maaliskuun jälkeen, tai en minä ainakaan ehtinyt edes huomata koko huhtikuun olemassaoloa tai sitä että lumi yhtäkkiä hävisi. No, mutta toukokuuta seuraa heinäkuu, joten ei tässä vielä mitään hätää ole.

Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska kun jotakin on tarkoitus tehdä seuraavana päivänä, huomaa hyvin nopeasti, että se tarkoittaa seuraavaa viikonloppua, koska nyt ei ehdi. Jos ja kun viikonloput on jo sovittu kaikelle muulle, seuraava päivä tarkoittaakin helposti ei nyt, vaan sitä seuraavaa viikonloppua. Ja jos sattumalta asia on sellainen, joka pitää hoitaa virka-aikaan niin pulassa ollaan. Lisäksi asioilla on tapana muodostaa äärimmäisen monimutkaisia relaatioketjuja, tai ehkä oikeammin relaatioteippirullia, sillä pää, josta kaikki lähtisi purkautumaan, puuttuu kokonaan. Vaikka rullaa kääntelisi miten monta kertaa ympäri ja kynnellä etsisi reunaa, sitä ei vain löydy. Jos sellaisen sattuisi joskus löytämään, irtoaa vain pieni riekale ja sauma kuroutuu välittömästi umpeen sileäksi teippipinnaksi.

Yksi relaatioketju on onneksi lähtenyt purkautumaan. Pakettiauto on saatu irroitettua jäästä. Akku oli purkautunut ja jarrut hitsanneet kiinni, mutta kaikki saatiin lopulta kuntoon ja pääsin vihdoinkin hakemaan pönttöuunin kuoria. Nyt kuoret ovat paikoillaan ja näkee hieman miltä lopputulos tulee näyttämään. Kyllähän se vaan sopii tuohon olohuoneen nurkkaan. Ajatuksena on maalata uuni valkoiseksi (tai luonnonvalkoiseksi), luukku onkin jo liesimustalla käsitelty, pellinohjaimet ja ketjut, sekä mahdollisesti tähtiventtiili tulisi ehkä messinkisenä. Tarkoituksena oli myös tehdä eduspelti messingistä, mutta tässä tapahtui pieni moka.

Tilasin kuoret käytännössä yhden puhelinsoiton perusteella, puhelun aikana otin mittoja ja sovittiin detaljeista suullisesti. Puhelun aikana antamani uunin korkeus alkoi hieman epäilyttää, mittasin sen vielä uudestaan ja korjausta tulikin yli 20 cm. Tällä tarkkuustasolla mentiin ja kieltämättä hakumatkan aikana tuli mieleen pieni epäilys, että entä jos kuoret ovatkin täysin vääränlaiset? No, epäilys oli onneksi turha. Peltiseppä oli juuri niin ammattilainen kuin puhelimessa saamani kuvakin ja oli ymmärtänyt kaiken täydellisesti. Kuoret ovat juuri sellaiset mitä pitikin ja juuri oikean kokoiset. Varauksettomat suositukset siis Peltisepänliike Vesa Ilomäelle.

Ainiin se moka. Se menee täysin omaan piikkiin. Unohdin tilata koko eduspellin ja oletin ettei sitä ole tulossa ollenkaan. Peltiseppä oli kuitenkin hoksannut sellaisen siitä huolimatta tehdä. Katsotaan päädymmekö edes messingin värisiin osiin vai maalataanko nekin mustaksi. Eduspelti on helppo vaihtaa vaikka jälkikäteenkin.

_MG_3628-web

Kuvassa näkyy oikeassa reunassa myös yksi ongelmakohta. En muista olenko siitä aiemmin edes kirjoittanut. Keittiön ja olohuoneen välissä oli ns. tarjoiluluukku. Se yhdistyi vanhaan keittiöntasoon ja oli ihan paikallaan. Se toi valoa keittiön työskentelytilaan. Valoa ja avaruutta se lisää nytkin keittiöön, sillä olohuoneen ikkunat ovat etelään/lounaaseen. Aluksi ajatus oli säilyttää aukko juurikin tuosta syystä. Sitten se alkoi tuntua liian vieraalta talon henkeen ja alkuperäiseen huonejakoon nähden. Nostin kokeeksi lastulevyn aukon eteen, jotta näkisimme minkälainen vaikutus aukon poistamisella olisi (joku ehkä ihmettelikin, miksi hedelmäkori roikkuu juuri tuossa).

Muutos tuntuu paljon suuremmalta mitä olin odottanut. Aukko olisi mukava säilyttää valon ja avaruuden vuoksi, mutta umpeen laittaminen ja pelkän oviaukon jättäminen olisi paljon luontevampi ratkaisu. Lisäksi aukon jättäminen tuo vielä omat ongelmansa siitä, miten aukko toteutetaan. Se olisi mahdollista avata lattiaan saakka, jolloin olohuone ja keittiö yhdistyisi lähes kokonaan. Tai sitten rakentaa siihen jonkinlainen pieni hyllykkö viherkasveille, polttopuille tms. Mikään muu kuin levyttäminen ei kuitenkaan tunnu taloon ja sen historiaan sopivalta ratkaisulta. Perinteinen huonejärjestys on yksi niistä asioista, joista pidän vanhoissa taloissa. Tämä asia painaa vaakakupissa ehkä kuitenkin enemmän. Aukkoon ja sen tuomaan valoisuuteen on ehtinyt tottua, mutta nyt siitä on osattava päästää irti.

Jossakin vaiheessa oli tarkoitus öljytä lattia. En enää muista miksei sitä tehty heti. Se ei käsittääkseni estä lattian maalaamista öljymaalilla myöhemmin ja jos joskus lattia maalataan, haluaisin joka tapauksessa käyttää siihen perinteistä öljymaalia. Haluan kuitenkin säilyttää ehdottomasti option lattian maalaamiseen, sillä vaikka puunvärinen lattia onkin ihan mukava ja pidän siitä, on maalattu puulattia silti ”perinteisempi” tämän aikakauden taloille. Toki ennen maalaamisen yleistymistä puulattiat ovat olleet puun värisiä. Palaan tuohon lattian öljyämiseen myöhemmin.

Käynnissä olevia projekteja on muitakin. Aloitin jossakin vaiheessa pienen rinnakkaisremontin kellarissa. Talon keskellä oleva ns. perunakellari on ollut varastona, tarkoituksena on vähän siistiä sitä, jotta se olisi käyttökelpoisempi. Lattialle puuritilämatto, betoniseinien maalaus kalkkimaalilla, hieman pöytätasoa ja uusia hyllyjä. Tästäkin lisää myöhemmin.

Mitä saa aikaan viikossa

Välillä on ollut päiviä, jolloin remppasaldoksi on jäänyt yhden pensselin ostaminen rautakaupasta. Ja niitä on edelleen. Teoreettinen maksimi remonttiajalle arki-iltoina on 4 tuntia. Välillä on kuitenkin pakko käydä hakemassa tavaraa. Itseasiassa joskus tuntuu siltä, että suurin osa ajasta menee nimenomaan asioiden kantamiseen paikasta toiseen. Rautakauppareissuun menee helposti tunti tai pari, varsinkin kun tulee tosiaan seilattua hyllyjen välejä yrittäen samalla miettiä mitä kaikkea muuta tarvitsee, jotta ei tarvitsisi tulla takaisin heti huomenna. Jos tulee syötyä päivällistä (mikä usein tarkoittaa tässä tilanteessa vohveliraudalla lämmitettyä jotakin), käytännössä aikaa jää 1-3 tuntia.

Ei ole ihme, että välillä tuntuu, ettei mikään oikein edisty. Silti kun katsoo vaikka tilannetta viikko sitten ja vertaa nykyhetkeen, niin paljon on tapahtunut. Lattia on saatu eristettyä, ilmansulkupaperi on asennettu ja lähes kaikki lankut hiottu ja paikoillaan.

Tästä viikko eteenpäin, niin keittiökalusteet pitäisi olla asennettuna, osa seinistä maalattu, keittiökalusteisiin liittyvät sähkötyöt tehty, mahdollisesti myös vesi- ja viemärikytkennät.

_MG_2889-web
Keittiön lattia alkaa palautumaan takaisin.

Keittiön taustaseinään tilasin Kymin Palokärjeltä Kalmarsands Oljefabrikin pellavaöljymaalia. Väri on tumman harmaa NCS S 6500-N. Tarkoitus oli testata ensin sävyä, mutta kun Uulan sisäöljymaalia ei pysty sävyttämään noin tummaksi, eikä muuta sopivaa maalia paikallisesta rautakaupasta löytynyt, päätin tilata maalin netistä. Toki sitä voi edelleen testata, mutta toimitusaikojen vuoksi ei kovin montaa purkkia viitsisi tilailla. Toivotaan siis että sävy toimii. Tumma sävymaailma jatkuu keittiössäkin, mikä korostaa entisestään keltaisia keittiökalusteita. Vähän kieltämättä jännittää, miltä lopputulos tulee näyttämään. Ainakaan se ei ole tylsä.

tempcolorimg-19
Keittiön seinien väri. NCS S 6500-N

Kaikki alkoi taas alusta

_MG_2770-web

Tilanne näyttää suurinpiirtein samalta kuin puoli vuotta sitten, vain tavarat ovat vaihtaneet paikkoja. Remonttihuoneesta tuli olohuone. Takkahuoneesta keittiö. Keittiöstä remonttihuone.

Keittiötä tehdään nyt vauhdilla eteenpäin, sen vuoksi kirjoittaminen on taas jäänyt hieman vähemmälle. Kalusteet tulevat kesäkuun alussa, koneet odottavat jo olohuoneessa, hana tuli jo aikoja sitten, lamput ja osa sähkökalusteista on jo ostettu. Keittiöön tulee samanlaiset valokatkaisijat kuin olkkariinkin, eli THPG:n mustat bakelliittiset pintakytkimet.

Lattia on jo lähes kokonaan avattu, vanhat kiintokalusteet purettu, katosta tiputettu halltexit alas. Näistä olen kuitenkin kirjoittanut jo olkkarin kohdalla sen verran, että keskityn tällä kertaa johonkin muuhun, kuten siihen, minkälainen keittiöstä on tulossa?

Helpoin on aloittaa kalusteista, koska ne on oikeasti suunniteltukin. Keittiö tulee yhdelle n. 4,6 metriä pitkälle seinustalle I-mallisena. Yläkaappeja tai liesituuletinta ei ole. Kuivauskaappi on meillä aina ollut käytännössä vain astioiden säilytystilana ja täyttynyt yleensä vain epämääräisestä roinasta, jolle ei ole keksitty muutakaan paikkaa. Yleensä tulee tiskattua käsin vain suurempia kattiloita, jotka mielummin kuivaa keittiöpyyhkeellä suoraan omalle paikalleen, kuin nostaa kuivauskaappiin. Lisäksi olemme eläneet nyt puoli vuotta ilman tiskikonetta, joten käsin tiskaamiseen ei ole vähään aikaan hirveätä hinkua sen jälkeen kun taloon saadaan astianpesukone. Kuivauskaapista luopuminen ei siis ollut vaikea päätös, vaikka monien mielestä se onkin parhaita suomalaisia keksintöjä.

Liesituuletin sen sijaan mietitytti hieman enemmän. Käytännössä oli aika selvää, että hormiin liitettävää tuuletinta ei tule, jos keittiön paikkaa siirretään. Vaihtoehtona oli kuitenkin aktiivihiili-liesituuletin. Lähes kaikissa keittiöissä, joissa olen ruokaa tehnyt, liesituuletin on ollut liian tehoton, jotta sillä saisi oikeasti käryt poistettua. Hirveä ääni kuuluu, mutta mitään ei tapahdu. Käsitykseni mukaan nuo aktiivihiilikoneet ovat hieman tehottomampia kuin hormiin kytketyt, joten lopulta tämäkin päätös oli aika helppo. Itse konetta en muutenkaan olisi jäänyt kaipaamaan. Yleensä ne ovat sillä korkeudella, että vain hankaloittavat ruoanlaittoa ja harvemmin ne kovin kauniitakaan ovat. Keittiön tuuletus toimii siis perinteiseen tapaan avaamalla ikkunat.

Yläkaappien ja liesituulettimen pois jättäminen mahdollistaa sen, että keittiön taustalle tulee suuri yhtenäinen seinäpinta ja katosta roikkuvat työpöydän kohdevalaisimet. Seinä maalataan pellavaöljymaalilla, joka kestää hyvin pyyhkimistäkin. Väri tulee olemaan tumma harmaa, tarkkaa sävyä ei olla vielä valittu.

Viime viikolla kävimme puusepänverstaalla (Taipuu Woodworks) katsomassa miten työ etenee. Rungot ja ovet alkavat olla valmiita ja suurin osa maalattukin jo. Rungot ovat mäntyä, ovet ja muut kulutukselle alttiimmat osat koivua, taso valkotammea. Ovet ja rungon näkyvät osat ovat keltaisia, sisukset jää puunväriseksi ja ne öljyvahataan. Taso tehdään jykevistä n. 45 mm paksuista säleistä, jotka ladotaan kalanruotokuvioon (tai no ihan niin helppoa se ei kuulemma ole, vaan tapitetaan ensin joka suuntaan). Siihenkin tulee öljy pintaan. Oviin tulee tammesta sorvatut vetimet ja messinkiset lehtisaranat. Vetolaatikot on myös kokopuisia, ns. liukupohjalaatikoita. Koko keittiö perustuu siihen, että osat ovat kestäviä, huollettavia ja patinoituu kauniisti.

_MG_2754-web
Keittiön työtaso tehdään massiivitammesta.

_MG_2756-web
Alakaappien rungot alkavat olla valmiita.

_MG_2759-web
Perinteiset peiliovet, messinkiset lehtisaranat upotetaan siististi oveen. 

Kipsilevyjen saumauksesta

Kun käytännön kokemusta remppaamisesta ei juurikaan ole, välillä joutuu oppimaan asioita kantapään kautta. Tämä tosiasia tuli vastaan nyt kipsilevyjen saumanauhan kanssa. Jouduin purkamaan seinien alaosia ensimmäisten lankkujen irroittamisen yhteydessä. Niitä olen nyt alkanut paikkailemaan. Ensimmäisestä yrityksestä ei tullut kuvia pinterestiin laitettavaksi..

Sekoitin tasoitteen ohjeen mukaan, laitoin sitä reilusti saumaan, nauha päälle, painoin teräslastalla tasoitteeseen ja vielä ylimääräinen kitti nauhan päälle. Näin sen kai olisi pitänytkin mennä, mutta silti aamulla kun tasoite oli kuivunut, nauha oli käpristynyt lähes kokonaan irti pohjasta. No, eikun repimään irti ja hiomaan pakkelit pois uutta yritystä varten. Googlailun perusteella ongelmana oli joko liian kuiva tasoite tai sitten olen painanut liian kovaa lastalla, jolloin nauhan alta on kaikki kitti karannut pois.

Toisella kerralla sekoitin paljon löysemmän seoksen ja varoin painamasta kaikkea tasoitetta saumanauhan alta pois. Nyt nauha kyllä jäi paikoilleen, mutta hieman epäilyttää saako tuota millään tasaiseksi. Tuntuu, että sauma jäi aika paljon koholleen, kun levyissä ei ollut reunaohennuksia, ja kaiken lisäksi edellisen yrityksen jälkiäkään en kaikkia jaksanut hioa pois. No, onneksi tuo on aivan seinän alareunassa ja tulee jäämään osittain lattialistan ja kalusteiden taakse.

_MG_2435-webEnsimmäinen kerta meni täysin pieleen, toisella kerralla tuli ehkä jopa siedettävää jälkeä.

Viime viikonloppuna teimme lopultakin päätöksen puusepästä, joka tulee tekemään meidän keittiömme. Alunperin tarkoitus oli varata pari kuukautta keittiön remontoimiseen olohuoneen jälkeen, ja huhti-toukokuussa päästä asentamaan keittiötä. Alkuvuosi on vierähtänyt nopeasti ja kohta mennään jo huhtikuussa, eikä keittiölle ole vielä tehty mitään! Keittiön asennuskin on nyt alustavasti siirtynyt toukokuun loppuun.

Yksi eniten aikaa vievistä työvaiheista olohuoneessa oli lattian aluspahvin rapsuttaminen irti, joka alkoi hieman jo painaa aikataulujen suhteen keittiönkin kanssa. Olin joskus kurkannut keittiön kynnyksen kohdalta lattian pintamateriaaleja ja vaikutti siltä, että pahvia ei ole keittiössä liimattu kiinni. Se oli kuitenkin vasta epäilys, koska voi olla, että vain kynnyksen kohta oli sattumalta irti. Nyt kun pitäisi lyödä keittiön asennusaikataulu lukkoon, oli pakko tarkistaa asia. Aloin avaamaan keittiön lattiaa ja pahvi todellakin lähtee irti käytännössä nostamalla! Olohuone alkoi tuntua melkoiselta katastrofilta tähän verrattuna. Lankut saa esiin parissa päivässä, kun olohuoneen kohdalla siihen meni kuukausi. Teki mieli soittaa heti puusepälle, että nopeutetaampas vähän aikatauluja ja tehdään keittiö vapuksi valmiiksi. 🙂 Ehkä kuitenkin avataan lattia ensin, koska muitakin ei niin positiivisia yllätyksiä saattaa aina tulla vastaan.

_MG_2432-webKeittiön lattiaa: Parkettikuvioinen muovimatto, maalattu kovalevy, linoleum, aluspahvi ja lattialankut.

Tilannepäivitystä

Jonkin aikaa on jo vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Mitään uutta kirjoitettavaa ei ole juurikaan ollut. Lattian takaisinlaittaminen on hidasta. Yksi lankku kerrallaan olen puhdistanut maalinkaapimella pontit, hionut dremelillä valkeat kitit pois, sen jälkeen isommalla koneella käyttöpinnan. Tarkoituksella olen hionut mahdollisimman vähän, jotta pinnasta ei tule liian tasaista. Ainoastaan sen verran, että vanhat liimat ja lakat lähtee pois. Aluksi käytin kärkihiomakonetta, joka poistaa materiaalia todella vähän. Tuskastuin kuitenkin sen hitauteen. Tasohiomakone sen sijaan on juuri sopiva kone tähän hommaan, varsinkin säädettävällä teholla. Kokonaisuudessaan yhden lankun käsittelyssä kestää sen verran, että arki-iltoina ehtii vain yhden tai kaksi lankkua saada paikoilleen, vapaapäivinä pari enemmän. Lankkuja on yhteensä 36 kpl, joten se selittää kuukauden hiljaiselon blogissa.

Päätin lisäksi säästää vanhat naulat. Sinänsä niissä ei varsinaisesti mitään erityistä ollut, tehdasvalmisteisia nauloja, mutta toisaalta käyttämätön naula näyttää käyttämättömältä. Ja lisäksi tuntuisi tyhmältä heittää monta kiloa metallia pois ja ostaa tilalle uutta. Jonkinlainen kaiku tuli myös lapsuudesta. Omiin rakenteluprojekteihin saimme käyttöön  vanhoja vääntyneitä nauloja, kunhan vain suoristimme ne. Vanhat naulat tuli siis tässäkin tapauksessa uusiokäyttöön.

Kaikesta huolimatta tämäkin työvaihe lähestyy loppuaan. Nyt lankkuja on jäljellä enää kolme ja on voinut aloittaa valmistelemaan jo seuraavia työvaiheita. Kipsilevyt ja tasoitteet on hankittu seinien alaosien korjaamista varten. Maaleja on mietitty tässä pitkin matkaa ja tänään ostimme litran purkin kokeeksi tummanturkoosia Uulan Intoa. Ajatuksena on maalata koko huone aika tummalla himmeällä maalilla. Vielä on hieman auki, tuleeko listat valkoisella vai seinien värillä. Samoin villeimmissä visioissa myös katto on maalattu tummaksi. Sen joutuu kuitenkin joka tapauksessa pohjamaalaamaan, joten hyvänä testinä on valkoinen pohjamaali. Mikäli se tuntuu hyvältä, jätetään se valkoiseksi.

Listat on lähestulkoon valittu, niitä vaan ei ole vielä raaskinut tilata Domus Classicalta lähes satasen toimituskulujen vuoksi. Katsellaan vielä hieman vaihtoehtoja löytyisikö niitä jostain lähempää.

Keittiöstä sen verran, että nyt on puuseppä valittu. Ei ole vielä tosin ilmoitettu hänelle sitä. Allas on mietityttänyt hieman. RST-allas olisi ikuinen ja varmasti kestävä. Se sopisi minusta keittiön henkeen. Mutta messinkisen hanan yhdistäminen ei oikein tunnu hyvältä, tai ainakaan sellaisiin malleihin, jossa hana tulee altaan päältä, mikä olisi kuitenkin puutason kanssa järkevämpi kuin se, että hana lähtee suoraan tasosta. Tästä johtuen olemme alkaneet kallistua komposiittialtaaseen. Musta allas näyttäisi hyvältä tammisen tason ja messinkihanan kanssa. Nyt löytyi Frankelta vielä sopivan yksinkertainen malli. Keittiökin alkaa siis olemaan pikkuhiljaa kasassa.

_MG_2426-web.jpgMaalin testausta, lattiakin alkaa valmistumaan.

_MG_2419-web.jpg

PP001_114.0204.651

Lattialankkujen irroittaminen

Nyt on sen verran päässyt vauhtiin, että uskaltaa jo jaella vinkkejä aiheesta. Itse ainakin googlailin paljonkin aiheesta ennen kuin ryhdyin toimeen, joten tässä jotain avuja samaan hommaan ryhtyville.

Ensinnäkin on hyvä muistaa, että jokainen lattia on erilainen. Samat neuvot eivät päde kaikkialla. Sen vuoksi kannattaa hieman järkeillä ja kokeilla, mikä voisi toimia juuri kyseisessä tapauksessa.

Ensimmäisen lankun irroitus on vaikein. Meillä ensimmäistä lankkua oli käytännössä mahdotonta saada ehjänä pois. Reunimmainen lankku olikin toisaalta erilainen kuin muut. Meidän talomme lattia on joskus avattu ja ilmeisesti myös reunimmainen lankku särjetty. Samasta syystä jonkun verran haljenneita pontteja yms. on tullut vastaan. Toisaalta luulen, että alkuperäiset naulat olisi olleet aika tiukassa, joten voi olla että se on myös hyvä asia.

_MG_2371-web.jpgEnsimmäinen lankku ei välttämättä lähde kovin helpolla irti.

Toinen mukava asia on se, että kun seiniin on lisäily levytyksiä, lisäeristyksiä tms., lattia saattaa mennä reilustikin seinän alle, jolloin seinän alareuna täytyy purkaa. Noh, se on sen ajan murhe kun paikkoja alkaa laittamaan kuntoon.

Kun ensimmäinen lankku on irti, joko yhtenä palasena tai pilkottuna eristetäytöksi kelpaaviksi lastuiksi, homma alkaa helpottua huomattavasti.

Työkaluiksi hyviä on pitkä sorkkarauta, jossa on mahdollisimman leveä kärki. Lisäksi myös naulanrepijä on kätevä. Joskus naulan kantaa ei saa riittävästi näkyviin, että sen saisi sorkan hampaisiin, mutta naulanrepijällä se onnistuu. Mahdollisimman litteä sorkkarauta voisi toimia naulojen irroituksessa myös hyvin.

_MG_2392-web.jpgLattia avautuu lankku kerrallaan.

Työskentelytapa löytyy varmasti parin ensimmäisen lankun jälkeen. Minulla homma toimii siten, että sorkkaraudalla väännän lankun reunaa vähitellen jokaista lattianiskaa vasten, jolloin naulan kannat nousevat. Sitten polkasen lankun takaisin alas, jolloin kannat jää näkyviin ja ne saa väännettyä päältä irti. Noin siis teoriassa. Käytännössä  naulat eivät aina nouse, välillä ne on niin vinossa että lankkua pitää nitkuttaa muutama milli kerrallaan viistosti ulos- ja ylöspäin. Melkoista nyhräämistä touhu on. Kovin nopeasta vauhdista ei kannata haaveilla, mutta kyllä se pikkuhiljaa etenee. Naulat eivät välttämättä mene pystysuoraan vaan ne on mahdollisesti hakattu latomissuuntaa vastaan (tai oikeastaan ihan mitä vaan saattaa tulla vastaan). Niitä ei siis kannata yrittää vetää suoraan ylöspäin vaan reiän suuntaisesti, jotta lankku ei halkea. Niin ja tosiaan lankut täytyy muistaa numeroida, jotta ne saa samassa järjestyksessä takaisin.

Nyt on n. 1/3 huoneesta auki, eikä ainakaan vielä ole tullut mitään epäilyttävää vastaan. Kaivoin yhden kuopan alalaudoitukseen saakka ja vaikuttaa olevan täysin kuivaa. Eristettä on n. 40 cm. Pääosin turvetta. Ilmeisesti edellisen lattian avaamisen yhteydessä on painumia täytetty kutterinlastulla/purulla. Ne saavat jäädä paikoilleen. Ainoastaan paperi lisätään lankkujen alle, lankut hiotaan kun ne on irrallaan ja laitetaan takaisin. Sitten katsotaan minkä verran seinille on saatu aikaan tuhoa lattian avaamisen yhteydessä…

_MG_2376-web.jpg

Takaisin sorvin ääreen

Kun päätimme keskeyttää rempan marraskuussa, oli oikeastaan varmaa että seisahtuminen ei jää viikkoon tai kahteen. Tuli joulu, vuosi vaihtui, oli töitä ja kaikenlaista kiirettä. Haalarit pysyi henkarissa. No purin sentään joulun alla kaapiston, josta mainitsin edellisessä viestissä. Kaapisto ei olisi ihan mahdoton ollut, tosin aika syvänä pienensi huonetta huomattavasti. Kokoon nähden käytännöllistä säilytystilaa oli itseasiassa aika vähän. Eteiseen tai keittiöön on tarkoitus teettää uudet kaapit, joissa tästä purettuja ovia olisi tarkoitus käyttää.

_mg_2350-webVanhan makuuhuoneen päätykaapiston purkua.

Kun varsinaista työmaata ei ole ollut käynnissä, on aloittaminen ollut hankalaa myös sen takia, että ei oikein tiedä mistä aloittaisi. Keittiötä haluaisin päästä tekemään, mutta remontin laajentaminen kolmanteen huoneeseen minkään niistä valmistumatta ei ehkä ole kuitenkaan paras idea. Päätimme kuitenkin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja tehdä olohuoneen valmiiksi, jotta siitä saa yhden oikeasti käyttökelpoisen huoneen. Ja ehkä myös toimisi motivaationa kun pääsisi tekemään jotain valmista pelkän purkamisen sijaan.

Ennen lattian avaamista päätin vielä kurkata mitä halltex-katon alta löytyy. Tai no tiesin edellisen omistajan puheiden perusteella, että siellä on alkuperäinen helmipaneeli, joten sinänsä mitään yllätystä ei ollut luvassa. Levyjen purkaminen käy melko nopeasti vaikka kädet ylhäällä heiluminen painavan sorkkaraudan kanssa ei ole työasennoista mukavin. Katto näyttää hyvältä. Vain uutta maalia pintaan niin siitä tulee erinomainen. Tuntuu hämmentävältä ajatella, että se on joskus haluttu peittää. Kaikella on kuitenkin syynsä ja perusteensa, aivan kuten meilläkin nyt. Kun ullakko on ollut kylmä, pieni lisäeristys kattoon on varmasti ollut houkuttelevaa. Ja muoti on muotia rakentamisessakin. Jokaisella sukupolvella ja ajalla on oma käsityksensä siitä mikä on kaunista ja arvokasta. Se, että me nyt puramme levyt pois on oikeastaan täsmälleen sama asia kuin niiden sinne laittaminen. Tai oikeastaan me tässä teemme suuremman rikoksen, poistamme osan talon historiaa. Päälle naulaaminen säilyttää vanhan, mutta purkaminen hävittää aina jotakin. Levyjen funktio on kuitenkin poistunut, koska ullakko on nyt lämmin. Hyvillä mielin kuitenkin puran levyt pois, sillä paneelikatto on kaunis ja kuuluu minusta tähän taloon.

Olohuoneen katossa on edellisen asukkaan isän tekemä valaisin, jonka he halusivat jättää meille. Valaisimessa oli oikeasti Tapio Wirkkalan suunnittelemat hehkulamput, joista yksi oli pimeänä ja toisen onnistuimme (en minä) rikkomaan remontin keskellä, joten vaihdettiin väliaikaisesti toisenlaiset lamput. Kolme alkuperäistä, luultavasti 60-70 -luvulla käyttöönotettua lamppua odottelee kaapissa, jos joskus löytyisi kaveriksi ehjiä.

_mg_2368-webHalltex-levyt saavat lähteä peittämästä hienoa paneelikattoa. Kuvassa myös edellisen asukkaan isän itse tekemä valaisin.