Uunimaistiaisia

Leivinuuni alkaa olla vihdoinkin valmis. Muutamia viimeistelyjä on vielä tekemättä. Yksi savupelti vielä on peltisepällä työn alla, valmista ei löytynyt, joten oikeanlainen pelti yhdistellään parista eri aihiosta. Yksi narupellin varsi löytyi pitkien etsintöjen jälkeen, joten sekin laitetaan vielä paikoilleen, kunhan posti toimittaa sen perille. Lisäksi lattian suojapelti on hankkimatta ja tarkoituksena on myös teettää peltisepällä mustasta teräksestä huuva lieden päälle. Silti siihen nähden miltä tämä työmaa on viimeiset viikot näyttänyt, uuni on minun silmissäni käytännössä valmis.

Vanhat luukut ja muut valurautaosat tekevät kyllä äärimmäisen paljon. Niistä tulee tunnelmaa ja vaikka meidän historiamme on vasta alkamassa tämän uunin kanssa, liittyy näihinkin jo paljon tarinoita, kuten olen aiemminkin jo kertonut.

Tarkoituksena oli lopuksi maalata uuni valkoiseksi. Nyt kun se on rapattu ja vedetty tiilitasoite pintaan, se oikeastaan näyttää todella kivalta. Yhtäkkiä alkoi tuntua siltä, että värisävy sopiikin oikeastaan todella hyvin keittiöömme. Nyt se näyttää vielä hieman viimeistelemättömältä, kun nuo edellämainitut pikkuasiat ovat vielä kesken ja ympäristössäkin on vielä tekemistä. Mutta sitten kun huone on muuten valmis, voi olla, että tasoitepinta sopiikin kokonaisuuteen erinomaisesti. Ei tehdä hätiköityjä ratkaisuja tämänkään kanssa, vaan katsotaan rauhassa miltä uuni alkaa tuntua. Sen ehtii maalata vaikka vuodenkin päästä jos siltä alkaa tuntua.

Nyt pitäisi malttaa kuivatella uunia rauhassa, eikä kesällä muutenkaan taida hirveästi olla lämmittämisen tarvetta, tosin pakkohan tätä on päästä kokeilemaan. Mutta syksyn viileneviä iltoja odotellaan tällä kertaa ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Toki kesästäkin nautitaan mahdollisimman pitkään.

_MG_3904-web_MG_3902-web

Vanhan talon saloja

Uuniprojekti on ollut todella mielenkiintoinen ja antoisa kaikin puolin. On ollut mukavaa seurata muurarin työtä ja jutella siinä samalla kaikenlaista rakentamiseen liittyvää ja paljon muutakin. Olen oppinut tulisijoista ja niiden muuraamisesta parin viikon aikana enemmän kuin koko elämäni aikana.

Yksi rakentamisen ja remontoinnin hienoimpia asioita on mielestäni perinteiset käsillä tekemisen taidot. Olen itsekin pitänyt aina konkreettisesta tekemisestä, mutta ajautunut suunnittelemaan asioita tietokoneella. Ehkä juuri senkin vuoksi arvostan tälläisiä  käsityöammatteja todella paljon.

Kaikenlaista kampetta tuotetaan tehtaissa ja niitä saa tilattua lähes mihin tahansa maailmassa, mutta juuri tiettyyn paikkaan rakennettu, sen ominaispiirteiden ja vaatimusten mukaan sovitettu tuote tai rakennelma istuu luontevasti paikoilleen. Se ikään kuin kytkeytyy osaksi taloa, limittyy ja tarttuu kiinteästi vanhaan. Olen jo aiemmin pönttöuunista puhunut, että en oikeastaan kiinnitä siihen kauheasti huomiota, sillä se vain ”on” omalla paikallaan. Nyt kun leivinuunikin on noussut jo lähes täyteen korkeuteen, tuntuu että jotain mikä on ollut jo kauan poissa, palaa takaisin omalle paikalleen. Se konkretisoituu tässä tapauksessa hyvin savupiipun kohdalla. Alapuolelta on aikoinaan purettu leivinuuni pois. Nyt uusi uuni rakennetaan tiili kerrallaan takaisin vanhan piipun alle. Se tavallaan sulautuu osaksi vanhoja rakenteita. Olisi oikeastaan hienoa jättää liitos näkyviin, minusta tuollaisessa on jotakin todella kaunista symbolisesti. Ajat kietoutuvat toisiinsa ja muodostavat jotain uutta.

Omanlaista kauneutta löytyy uunin muurauksesta, jossa tarkoituksenmukaisuus on sanellut kaiken, sillä muuraus on tarkoitus jäädä rappauksen alle piiloon. Tiilet ovat ”nurinpäin”, koska rappaus tarttuu paremmin tiilen takassyrjään kuin sileään etupintaan. Saumoja ei ole mitenkään viimeistelty tai siloteltu yms. Muurausjälki olisi aivan erilaista, jos tarkoituksena olisi ollut tehdä ns. puhtaaksimuurattu uuni ilman rappausta. Varmasti hienoa sekin, mutta funktionaalisuudessa ja koristelemattomuudessa on jotakin todella aitoa.

Sitten päästäänkin kirjoituksen otsikkoon. Oletuksena oli, että leivinuunista lähtee yksi hormi suoraan katolle ja toinen hellasta. Sata vuotta sitten kaikki ruoka on valmistettu hellan ja uunin avulla, kesät ja talvet. Jokainen voi kuvitella näiden kesähelteiden aikaan miltä tuntuisi olla kuumuutta hohkaavan hellan ääressä laittamassa ruokaa, kun sisälämpötila on jo ennestään lähes 30 astetta. Sekä hellassa, että leivinuunissa onkin ollut alunperin kaksi erillistä savukaasujen kiertojärjestelmää, toinen mahdollisimman suoraviivainen, ja toinen, joka kiertää mahdollisimman pitkän reitin, jolloin lämpöä varautuu uunin ja piipun massaan. Uunissa tämä on toteutettu aika nerokkaasti, toinen hormeista on itseasiassa osa piippua ja kulkee vain uunin vasenta kylkeä, jolloin sillä voi myös halutessaan lämmittää enemmän olohuonetta ja toinen taas kulkee oikeaa kylkeä, jolloin se lämmittää enemmän keittiötä. Talvella voi pitää auki molempia peltejä, jolloin koko uuni ja piippu lämpiää mahdollisimman tehokkaasti. Uunin sytyttäminen on myös helpompaa, kun pitää ns. kesäpeltiä auki, koska savukaasuilla on lyhyempi matka katolle, samalla myös piippu lämpiää tasaisemmin ja se ehkäisee lämpölaajenemisesta johtuvia halkeamia. Kuulostaa todella modernilta, mutta kaikki tämä on siis keksitty jo lähes sata vuotta sitten.

Lisäksi uuniin tulee minun mielestäni aika nerokas idea, uuninpesästä voi tiputtaa hiilet alas hellan pesään, jolloin uunin pellit voi sulkea ja lämpö varautuu paremmin. Samoin ruoanlaiton kannalta tämä on kätevää. Hiilet voi poltella turvallisesti loppuun hellan pesässä, jolloin myös sekin lämpiää.

Leivinuunin rakentaminen oli alunperinkin yksi niistä asioista, joita olen eniten odottanut, mutta tämä on ylittänyt kaikki odotukset. Todella vaikeaa edes pukea sanoiksi sitä miten innoissaan koko tästä projektista olen. Ehdottomasti yksi parhaista kokemuksista koko remontin aikana!

_MG_3789-web

_MG_3788-web

Kuvapäivitys uuniprojektista

Uunityömaa etenee. Pieni tilannepäivitys kuvineen on paikallaan, koska paljon on tapahtunut viime päivinä. Pönttöuuni on oikeastaan pieniä viimeistelyjä vaille valmis. Pieniä juttuja mitä tulee vastaan kun vanhaa korjataan. Itselläni ei olisi ollut mitään hajua kuinka hormeihin liittymiset yms. tehdään, onneksi muurarimme on kokenut ja ammattitaitoinen. Kun uutta uunia tehdään, täytyy se tehdä nykyisten määräysten mukaan vanhaankin taloon ja se saattaa aiheuttaa mielenkiintoisia ongelmia. Meidän tapauksessamme välipohjan hormiläpiviennin kanssa tuli pieniä haasteita vastaan. Itse piippu on tehty asianmukaisesti, siinä on välipohjan kohdalla tuplapaksu seinämä paloeristyksen vuoksi, piippu on kierretty kantavilla rakenteilla ja laitettu palovilla väliin. Valitettavasti tuo alla olevassa kuvassa näkyvä liittymäkohta ei ole ihan niin tarkasti tehty ja siinä menee lattiapalkit liian lähellä. Määräysten mukaan tuollaisessa uunissa täytyy hormin sisäpinnasta olla 230 mm palava-aineiseen materiaaliin, mikä ei juuri tuon liittymäpahkan kohdalla täyty. Nyt täytyy siis avata yläkerrasta lattiaa sen verran, että palkkeja saa siirrettyä hieman sivuun. Paljosta se ei ole kiinni, mutta kun raja on jossain niin lähellä oleminen ei riitä. Ei siis auta muuta kuin laittaa asia kuntoon ennen uunin käyttöönottoa.

Senkään jälkeen ei päästä vielä polttamaan tulta vaan uunia täytyy kuivatella useampi viikko. Uuni maalataan vasta sitten kun on saatu kunnolla kuivattua. Kirjoitan siitä sitten aikanaan oman jutun. Väriäkään ei olla vielä päätetty.

Joka tapauksessa uuni näyttää jo nyt erittäin hyvältä. Siihen ei hirveästi kiinnitä edes huomiota kun se tuntuu olevan niin ”omalla paikallaan”. Koko olohuone on toki ollut melko pölyistä työmaata, joten ei siellä ole tullut aikaakaan vietettyä. Tänään tosin saatiin jo vähän siivottua kun työmaa on siirtynyt pääasiassa keittiön puolelle.

_MG_3666-web_MG_3694-web

Keittiön projekti alkoi sillä, että purettiin ylimääräiset levyt, maalit ja tasoitteet pois, jotta ne eivät jää kuumaa uunia vasten. Se oli todella pölyinen ja raskas homma. Sitten muurari aloitti rappaustyöt tekemällä ensin ns. laastikynsiä, jonka jälkeen seuraavana päivänä rappasi pinnan tasaiseksi. Helpon näköistä touhua kun sen osaa. Pinnasta tuli todella siisti. Uunikin alkoi jo nousemaan ja se etenee hyvää vauhtia.

Uunin kanssa pieniä haasteita tuli lähinnä siitä, että uunista tulee sen verran kapea, että hankkimamme luukku ei ihan heittämällä mene siihen. Uunipesästä täytyy tehdä hieman luukkua kapeampi, joten yritämme vielä etsiä tähän hätään Högforsin uunilukkua no.1, joka on pienempään uuniin tarkoitettu. Metsäkylän navetasta sellainen löytyikin, mutta katsotaan vielä ehdimmekö sitä tähän hätään saada. Uuni nousee sellaista vauhtia, että kohta pitäisi päästä luukkua sovittelemaan jo paikoilleen.

Sama ongelma tulee vastaan myös hellassa. Ostimme isomman 3A-kokoisen kannen, joka veisi turhan paljon syvyyttä leivinuunilta ja muutenkin olisi ollut hieman hankala sovitella siististi paikoilleen, joten päätimme vaihtaa senkin pienempään 5A-kokoiseen hellankanteen.

_MG_3679-web_MG_3692-web_MG_3728-web_MG_3751-web